Tikvan kuntoutus, osa 1

Tikva eläinlääkärissä,
stressiläähätys oli aikamoinen.

24.5.2026 heräsin aamulla, olin suunnitellut aamun aikataulut siten, että ehdin laittaa itseni näyttelyvalmiiksi, pakata loput tavarat reppuun ja lähteä Tikvan kanssa autolla ensin veljeni luo, jossa ruokkisin hänen kissansa, ja siitä Tikvan kanssa näyttelyyn. Odotukset olivat jollain tavalla korkealla, koska 14.5. Tikvan kanssa päästiin ensimmäistä kertaa loistamaan kehässä! Tuomari olisi voinut tykätä tälläkin kertaa Tikvasta.

No, aamu koitti ja heräsin aamutoimille. Yhtäkkiä havahduin siihen, että Tikva ei olekaan vieressä ja Nessan kanssa jaloissa pyörimässä. Menin katsomaan makuuhuoneeseen, jossa Tikva makasi samassa paikassa kuin missä se oli noustessani sängystä. Hieman hämmennyin, ja kysyin Tikvalta, tuleeko aamupalalle. Sitten meinasin saada itse paniikkikohtauksen; Tikva nousi epävarmasti istumaan, mutta ei meinannut saada takapäätään nousemaan ylös. Pelkäsin, että sen takapää olisi halvaantunut. Kuitenkin pienen pyytelyn jälkeen Tikva sai itse nostettua takapäänsä, mutta kävely oli hataraa, eikä Tikva pystynyt juurikaan tehdä käännöksiä. Se ei hahmottanut takajalkojensa sijaintia.

Ei muuta kuin päätös perua osallistuminen näyttelyyn, ja soitto äidille että kävisi ruokkimassa veljeni kissan. Sitten sovimme, että hän tulee luokseni että saadaan Tikva vietyä päivystykseen.

Päivystyksessä tehtiin vain käsikopelolla tutkimus, ja alustava diagnoosi on välilevyn pullistuma. Tikva on nyt ollut 3 viikkoa hermokipulääke-kuurilla, siitä on vielä 2 viikkoa jäljellä.

Käytin Tikvan eläinfysioterapeutilla, joka antoi meille hyvät jumppaohjeet tehtäväksi ennen Viikin reissua. Viikkiin mennään magneettikuville 22.6., eli viikon kuluttua. Siitä saadaan selville mahdollisen pullistuman sijainti ja tilanne, sekä tarkemmat kuntoutusohjeet. Valitettavasti leikkaushoitoon minulla ei ole mahdollisuuksia, joten toivon todella koko sydämestäni, ettei sellaista tarvitsisi tehdä...

Nessa ihmeissään, kun Tikva on ihan
poissa hyvästä opiaattilääkkeen vuoksi.

Tikva on eläinfysioterapeutin mukaan kuitenkin hyvällä mallilla, koska Tikva kävelee omin jaloin, ja vaikka se aristaa kovalla pohjalla kulkemista (kova = asfaltti), se haluaa liikkua ja olla mukana arjen asioissa. Toki gabapentin on sitä väsyttänyt, mutta se on myös varmasti mahdollistanut jumpat eikä ole kipeytynyt niistä.

Nyt on aloitettu eläinlääkärin ohjeen mukaan lääkkeen asteittainen purkaminen, toivottavasti sitä ei tarvitsisi Viikin reissun jälkeen kovin kauaa enää jatkaa ja saataisiin vähitellen palautella Tikvaa normaaliin arkeen. Gabapentin ei ole tehnyt Tikvasta täysin tokkuraista, ja se on ollut itselle helpotus, koska tokkuraista koiraa olisi vielä kurjempi katsella. Tikva ja Nessa on olleet erillään kun olen ollut poissa kotoa, ja näin on taattu Tikvalle mahdollisimman paljon turvallista lepoaikaa.

Tässä lyhyin videopätkin kerrottuna, miten tällä hetkellä jumpataan.

Istu-seiso -asentovaihtelut. Näissä tärkeänä vahvistaa takajalkoja, mutta huomioitava myös asennot. Takajalat eivät saa istuessa jäädä miten sattuu, ja seisoessa takajalkojen olisi suotavaa olla pois mahan alta ja varpaat suunnattuna eteenpäin.

Puomien yli kävelemistä. Puomit eivät saa vielä olla ylhäällä molemmin puolin, ja korkeus pidettävä maltillisena. Ja tämä täytyy tehdä nimenomaan kävellen, ei vauhdilla, jotta saadaan koordinaatiota vahvistettua.

Pujottelua. Tämä tehdään vielä aika loivasti, ei jyrkkiä käännöksiä. Vähitellen aletaan tiukentamaan pujottelua ja käännöksistä tehdään jyrkempiä, jotta saadaan molemmat takajalat aktivoitumaan.

Seisominen. Seisomista täytyy harjoitella ns. uudelleen, koska Tikva jättää tällä hetkellä takajalat selkeästi mahan alle, ja lisäksi varpaat osoittavat vastakkaista etujalkaa kohden jonkin verran. Täytyy opettaa, että seisoisi takajalat pois mahan alta, ja varpaat olisivat suoraa eteenpäin suunnattuna. Välillä hakee tasapainoa tässä ja korjaisi asentoa mieluusti takaisin huonompaan, joten vähää kerrallaan.

Painonsiirrot seisten. Tikvan täytyisi seisoa tässä suorana, mutta välillä on haasteellista Tikvalla malttaa olla aloillaan. Joka tapauksessa tässä harjoitellaan sitä, että kevyesti työnnän sitä ensin lapojen, sitten kylkien ja lopulta takapuolen kohdilta puolelta toiselle. Tikvan täytyisi jossain kohti oppia "laittamaan vastaan", eli antamaan painetta kevyttä työntämistäni vasten. Toistaiseksi tässä Tikva vain nojaa sinne päin mihin työnnän, ja tämä on sen mielestä ehkä hankalin harjoitus.

Tassunostot seisten. Yhtä tassua kerrallaan nostaen maasta ylös pieneksi hetkeksi. Toistaiseksi tämä tehdään yksi tassu kerrallaan, että saadaan varmuutta tasapainoon. Myöhemmässä vaiheessa saadaan tehdä tämä ristikkäisin jaloin, eli vasen etu ja oikea taka samaan aikaan ilmaan jne. Tämä on myös hieman haasteellista Tikvalle, koska se haluaa vetää takajalkoja mahan alle, jolloin sen on tietenkin hankalampi seisoa hyvässä ja tukevassa asennossa. Takajalkojen asettelu onkin siis tärkeää ennen kuin niistä kumpaakaan nostaa ylös.

Pään käännökset istuen. Tikva ohjataan herkun avulla kääntämään päätä eri suuntiin siten, että sen etujalkojen asento pysyisi samana, ja istuma-asento hyvänä muutenkin. Pään käännöt ylös, alas, oikealle ja vasemmalle. Tehdään tämä vielä istuen, koska se on Tikvalle helpompi. Myöhemmin otetaan tämä käyttöön seisten, niin saadaan aktivoitua rankaakin paremmin ja tasapainoa myös.

Näiden lisäksi saan laserhoitaa Tikvan selkää ja takajalkoja. Käyttöön voin ottaa myös suht helpon tasapainotyynyn tai muun vastaavan, mikä tuo takapäälle aavistuksen enemmän haastetta ja tehoa jumppahetkiin. Näillä ohjeilla mennään nyt siihen asti, että saadaan magneettikuvaus tehtyä ja Tikvan selän tilanne varmistettua. Sitten uusi aika eläinfysioterapeutille, joka tekee täsmäohjeet jumppauksiin.

Jatkoa kuntoutuksen etenemisestä seuraa Viikin reissun jälkeen. Stay tuned!

Tikva poseerasi oman privaatti-iltalenkin päätteeksi eilen 🧡