Folaatit kunnossa

 Ensimmäisessä julkaisussa kirjoitin Tikvan alhaisista folaattitasoista. Alkuvuodesta folaattitaso oli sen 1.8, mutta nyt ollaan päästy jo viitearvoihin! Folaatti oli 7.3 kun se alkukesästä tarkistettiin, ja sen jälkeen olen vielä syöttänyt foolihappoa ja muutakin, mikä edesauttaa folaattitason pysymistä hyvänä.

1. Karvanlähtö, hoikistunut ja nuutunut Tikva / 2. Keväällä kunnon höttöturkki, vielä vähän ilme väsähtäneen näköinen, mutta jo parempi / 3. Syksyllä tilanne jo hyvä, turkki ei niin hirveä höttö, Tikvalla katse kirkastunut.

Turkin kunnossa huomaan eron. Se oli alkukesästä aikamoinen höttöhattara, ja nyt se on vähäsen parempilaatuinen. Vaikka ei siitä tietenkään saa enää muutenkaan mitenkään priimaa, mutta verraten aiempaan, on nyt parempi.

On ihana huomata, miten Tikva jaksaa taas touhuta, leikkiä ja rallittaa Nessan kanssa pitkin maita ja mantuja. Tikvan olemuksesta muutenkin huomaa, että sen on paljon parempi olla. Nyt ainakin tiedän, mikäli samanlainen oireilu alkaa, niin ehdottomasti foolihapot kehiin. Jatkuvana en sitä Tikvalle syötä, koska liiallinenkaan folaatin määrä ei ole hyväksi, ja se aiheuttaa sitten omat oireilunsa. Tässähän se mielenkiinto onkin, kun et pysty selkeästi ihan joka asiasta lukea koiran elimistön tilaa vain katselemalla koiraa ulkoisesti. Tosin, itse kuulun ainakin siihen kategoriaan koirien omistajia, jotka tarkastavat pikaisella silmäyksellä koiriensa ulosteet lenkkeillessä. Tällä voi saada myös informaatiota koiran sisällä tapahtuvista asioista.

Jollain tavalla ajattelen, että onnistuin kuitenkin huomaamaan sen, ettei Tikva ole kunnossa, ja pyysin meidän vakioeläinlääkäriä ottamaan verikokeet. Tuolla keinolla saatiin helposti selville, mikä Tikvalla on.

Useamman kerran on käynyt mielessä myös se, että mikäli ei oltaisi käyty säännöllisesti samalla eläinlääkärillä, ei tuollaisia oireiluja ehkä otettaisi tosissaan. Tietäisin jo suoraa parikin eläinlääkäriä muilta klinikoilta, jotka ehkä vähän kummastelisivat miksi ihmeessä tuon koiraa tutkittavaksi, kun koira näyttää heidän mielestään normaalilta. Mutta juuri siinä se onkin - he eivät tiedä ja tunne koiraa. Pidänkin tärkeänä sitä, että käytän koiria samalla eläinlääkärillä, jotta hän oppii tuntemaan koirat normaalitilanteessa, jolloin hän osaa jo koiran nähdessään erottaa sen, onko koira kunnossa vai ei.Vaikkakaan me ei (onneksi!) jouduta käymään eläinlääkärillä usein, niin voi olla ehkä aavistuksen hankalampaa tutullekin eläinlääkärille. Edesmenneen tiibetinspanielini kohdalla eläinlääkäri tiesi jo siinä, kun tulimme ovesta sisään, että koira ei ole kunnossa, kun kyseinen tipsu kävi neljän viikon välein hakemassa Librela-pistokset onnellisena. Kunnes tipsu sitten tallusteli vaisumpana eläinlääkärille, päätti ell ottaa verikokeet. Tulehdusarvot todella korkealla, suorilta määräys häkkilepoon ja vain todella lyhyet ulkoilut tarpeet tekemään. Tästäkin voisi oman tarinansa kertoa, mutta ehkä toisella kerralla.

Pointtina kuitenkin se, että on tärkeä kuulostella ja tarkkailla sitä omaa koiraansa - ja vaikka sitten kerran viikossa vilkaista, millaista se koiran uloste on. Suosittelen käymään tietyllä eläinlääkärillä aina kun mahdollista. Meidän ell tekee yksityisesti, ei minkään ketjun eikä kunnallisen eläinlääkinnän alla. Hän ei siten siis esimerkiksi tee päivystysvuoroja. Mutta silti hänelle on aina hyvä viedä koiria, hän kohtaa koirat hyvin ja antaa aina hyvät vaihtoehdot vaikkapa jonkin lääkityksen tai muun seurannan ja hoidon suhteen. Eläinlääkäri, joka ei kyni asiakkailtaan rahoja pois, vaan antaa asiakkaille mahdollisuuden valita.

Tikvan kohdalla, vaikka folaatti oli jo 7.3, hän ehdotteli kovasti paljon koirille tarkoitettuja tuotteita. Ystävällisesti kuitenkin kieltäydyin ja pysyin Tikvan kohdalla niissä, mitä sille jo syötin. Ja ne ovat kyllä toimineet yhtä hyvin.Tikvan olemuksesta näkee, että sen on hyvä olla, se ei ole tympääntynyt vaan hakee leluja ja leikkii tyytyväisenä Nessan kanssa - aina siihen asti kunnes Tikvan mielestä leikitään väärillä säännöillä, eli ei Tikvan omilla säännöillä! Silloinkin vain sitten lopettaa leikkimisen ja tulee useimmiten melkein syliin asti.

Haluaisin niin oppia ja lukea paljon enemmän koirien ruokinnasta ja niistä pienistäkin asioista, mitkä siinä on tärkeitä. Sairaanhoitajan ammatin opiskelu vain vie nyt sen verran paljon aikaa kaikelta omatoimiselta opiskelulta, että täytynee odottaa sopivampia aikoja. Folaatti on asia, mitä ei välttämättä hoksaa, ja sitten kun sitä pitäisi ruveta syöttämään ja haluaisi syöttää sitä luonnollisimmassa muodossa, täytyisi sen olla maksaa, nokkosta, parsakaalia, marjoja... Ja siinähän sitä sitten ollaankin pohtimassa, onko helpompi antaa se yksi pieni tabletti päivässä, kuin syöttää kaikkea tätä erikseen koiralle ruoan mukana. Jos vain omistaisin oman pienenkin tilan, haluaisin kasvattaa itse monenlaista, kuivattaa nokkoset, säilöä marjat jne, jotta voisin itselleni ja koirilleni ammentaa niistä!

Koiran paras

Jokin aika sitten luin erään eläinkouluttajan ajatuksia siitä, mikä on koiran paras, ja ajatteleeko koiran omistaja oikeasti koiransa parasta.

Tämä oli sinänsä mielenkiintoinen asia, ja herätti monenlaisia ajatuksia. Ensinnäkin ajatus siitä, että totta kai koiran parasta ajattelee, jos koiran itselleen hankkii. Mutta tämäkin on yleistetty ajatus, koska on myös niitä, jotka ottavat koiran mutta eivät sitten kuitenkaan huolehdi koirasta koiralle tarpeellisin tavoin, laiminlyövät esimerkiksi turkin hoidon "koska koira ei pidä siitä". Tai jotain muuta vastaavaa. Syötetään koira ylipainoiseksi ja sitten jossain vaiheessa vain todetaan, että "se on jo vanha, sen kuuluukin kävellä tosi hitaasti ja vaivaisesti".

Painotan tässä vaiheessa tekstiä jo, että nämä ovat kaikki omia ajatuksiani, eivät pohjaa suoranaisesti mihinkään lähdetietoihin, eikä tämä ole myöskään "vastine" eläinkouluttajan ajatuksille. En siis ole kumoamassa mitään, en väitä mitään ajatuksistani oikeiksi, vaan haluan herättää porukkaa miettimään tätä enemmän. Kaikki ei aina ole niin täysin mustavalkoista.

(c) Eira Ilkka

Kun ajatellaan, niin kuin tuo kouluttaja omassa julkaisussaan kirjoitti, että koira osaa vaikkapa istua. Mutta jos se ei istukaan silloin kun pyytää, niin miten toimit? Painatko suosista koiran pyllyn alas? Komennatko niin monta kertaa, että koira varmasti istuu? Pyydät sen yhden kerran, ja jos ei mitään tapahdu, annat asian olla? Tai jotain muuta? Teetkö koiralle asioita "väkisin", vai pystytkö antaa sille selkeät ohjeet ja olla kärsivällinen? Kaikkihan lähtee sieltä arjen perustaidoista, vai lähteekö? Miten te ajattelette nämä asiat?

Itse olen huomannut, että kun on koiran kanssa molemminpuolinen luottamus, niin se on tärkein lähtökohta. Sitten luodaan tämän luottamuksen ohella niitä arjen taitoja, joita tarvitaan siihen, että koirasta tulee "kunnon kansalainen". Mutta onko tämäkään aina niin suoraviivaista? Mielestäni ei. Tähän vaikuttaa muun muassa koiran temperamentti, luonne, osittain rotu ja käyttötarkoituskin. Siihen vaikuttaa se, miten paljon pystyt ja ehdit pentuaikana sitoutua erilaisiin asioihin, aloitatko pentuarjen vaikkapa siitä, että pentu on työpäivien ajan yksin kotona, vai pystytkö olla sen kanssa pikkupentuarjesta sen osan, jolloin hiotaan sosiaaliset taidot ja opitaan monenlaista tekemisen kautta.

Miten määrittelet sen, miten ajattelet koirasi parasta? Toimitko ajatustesi mukaisesti, vai poikkeaako jokin asia ja miten?

Ehkä itselläni tuli tuon eläinkouluttajan kirjoituksista sellainen ajatus, että arki pyörisi vain sen eläimen ympärillä, ja kaikessa mentäisiin täysin eläimen ehdoilla. Näin karrikoidusti sanottuna. No, joillakin on toki täysin mahdollisuus olla ja elää vain sen eläimen kanssa ja sen ehdoilla. Siinä ei ole mitään pahaa, koska jokainen elää omanlaista elämäntilannettaan, eikä niitä voi vertailla keskenään. Jotkut yhdistävät työn ja koira-arjen, toiset opiskelun ja koira-arjen, ja jotkut näiden lisäksi vielä perhe-elämän. Oma ajatukseni on, että minun oma hyvinvointini täytyy tulla ensimmäisenä. Jos en "koirien yksinhuoltajaemäntänä" voi hyvin, miten voisin silloin huolehtia koiristani? Ja jos en voi hyvin syystä tai toisesta, onko lähipiirissäni sellaisia henkilöitä, joille voin luottaa koirieni hoidon kunnes taas pystyn hoitaa ne itse? Näitä asioita on tärkeää pohtia.

Koirieni hyvinvointiin liittyy siis se, että sitoudun huolehtimaan niistä ikään kuin myötä- ja vastamäessä. Ne kuuluvat osaksi perhettäni, ja teen kaikkeni, että niillä on asiat oikeasti hyvin. Mitä tämä sitten pitää sisällään? Se pitää sisällään seuraavia asioita (eivät ole missään tärkeysjärjestyksessä) :

• turvallinen elinympäristö
• liikuntaa tarpeeksi ja monipuolisesti
• yhdessä oloa, yhdessä tekemistä
• jokaiselle oma tila lepäämiseen
• monipuolinen ruokavalio
• turkin, kynsien ja hampaiden huolto säännöllisesti
• sosiaalisuus toistenkin koirien kanssa
• harrastukset
• vakio-eläinlääkäri, joka tuntee ja tietää koirat
• luottamus molemmin puolin
• tietyt arkirutiinit, joita meillä ei kuitenkaan noudateta kelloon katsoen

Tuossa suurin osa asioista, mistä koostuu mun koirien hyvinvointi. Toki muitakin asioita on, mutta tässä isoimpia ja tärkeimpiä. Ehkä teillä on samanlaisia, tai sitten erilaisia. Ja sekin on täysin OK, koska teillä on varmasti erilainen elämäntilanne kuin minulla. Elän sinkkuna, jolloin siis huolehdin koirani yksin. Hädän tullen saan esimerkiksi äidiltäni apua koirien kanssa.

Koira-arjessa tulee vastaan myös tilanteita, kun koiran on "pakko" tehdä jokin asia. Otan muutamia esimerkkejä, joita koiran kanssa on pakko saada jollain tavalla tehtyä :

- Kynsien leikkaus; Sitä ei voi jättää tekemättä, koska muuten koiralle tulee kipuja ja onhan se jo lattioillekin huonoksi, saati jos koira hyppää ihmistä vasten, niin kynnet ovat ensimmäinen asia minkä huomioi. Kynsien leikkuuseen saa apuja koirakouluttajilta, ja esimerkiksi Musti&Mirri järjestää kynsienleikkuuta, samaten Dogman, ja varmasti muutkin firmat. Myös trimmaajat leikkaavat kynsiä. Hyvin vaikeissa tapauksissa kannattaa aloittaa eläinlääkäristä nukutuksen kera, ja sen jälkeen voi lähteä opettelemaan kynsien leikkuusta säännöllistä ja mukavaa rutiinia koiralle. Mutta ne kynnet on vain pakko hoitaa. Joskus saattaa olla tilanteita, että koiran kanssa "joutuu keskustella", mutta joskus ratkaisuna voi olla koiran oma asento, kynsien lyhentämiseen tarkoitettu väline (oikeanlaiset ja teroitetut kynsisakset, kynsitrimmeri...), tai vaikkapa se tila, missä koiran kynnet leikataan. Koiraa ei kuitenkaan saa satuttaa, ja täytyy huolehtia siitä, että koiralla on vapaus myös pitää välillä tauko. Kaikkia kynsiä ei ole pakko saada leikattua kerralla, mikäli siinä on haasteita.

- Turkin hoito: Pitkäkarvaiset rodut, pohjavillaiset rodut, kaikki joilla sitä karvaa on jollain tavalla, ne vaativat harjaamista. Sileäkarvaisetkin koirat tarvitsevat turkin hoidon, ja jokainen rotu tietenkin rodulleen ominaisin tavoin. Mikäli koira ei annan sinun käsitellä turkkia, älä jätä sitä hoitamatta. Takkuuntunut turkki aiheuttaa kipua koiralle, tuo mukanaan ihotulehduksia... Jos tarvitset apua, pyydä sitä vaikkapa koiratrimmaajalta. Turkin hoitoon on aina saatavilla hyviä neuvoja ja vinkkejä, joten ei kannata laiminlyödä tätä. Mun koirilla turkinhoito on sellainen "yhteistä aikaa"-hetki, jolloin keskityn vain siihen koiraan, jonka turkkia hoidan. Ja molemmat koirani tästä pitävät.

(c) Venla Tuomikoski

- Käytöstavat: Koiran on pakko oppia käyttäytymään hyvin. Se ei saa "perseillä" miten tahtoo. Mä oon tarkka siitä, että koirat mm. käyttäytyvät yksin ollessaan. Ne eivät saa pitää meteliä tuntikausia. Jos näin olisi, keskittyisin siihen, että saisin ongelman ratkaistua. Koirat eivät saa määritellä lenkkireittejä, vaan minä päätän mihin mennään. Käytöstavat koskevat myös muiden ihmisten kohtaamista, ja muiden koirien kohtaamista. Muiden koirien kohtaaminen on jonkin verran vielä työn alla, mutta silloinkin pidän huolen siitä, että otetaan vaikka välimatkaa tarvittaessa, eikä jäädä vaikeaan tilanteeseen tietoisesti. Käytöstavat on tärkeä osa arkea, ja koen koiranomistajana täyden vastuun siitä, miten koirani käyttäytyvät missäkin tilanteissa. Raimo-tipsun kautta käytöshaasteet tuli haasteeksi, ja yksityistunnit koirakouluttajalta oli pakko ottaa avuksi. Mutta niiden myötä mm. meidän hihnalenkeistä tuli rentoja ja mukavia, ja erilaiset arjen asiat alkoivat sujua paljon paremmin. Kannattaa siis ehdottomasti hyödyntää! Ei todellakaan tarvitse ajatella, että "voi miten noloa hakea apua koiran käytöshaasteisiin." Päinvastoin, sehän on superrohkeaa ja valtavan viisasta!

Näitäkin asioita olisi varmasti vielä paljon enemmän, mutta säästääkseni teidän lukemisen määrää, lopettelen tähän. Olisi mielenkiintoista lukea muiden ajatuksia näistä asioista, ja miten teillä on mikäkin asia toiminut ja ei ole toiminut, mitkä on pakko ja mitä ei ole pakko, ja miten huolehdit koirasi hyvinvoinnista?

Saa kommentoida jos haluaa. Saa myös jättää asioita vain omiin ajatuksiin, kenties miettimään jotain tiettyä aihetta tai ehkä keskustelemaan jossain muualla jonkun kanssa näistä aiheista.

Pidetään koiristamme hyvää huolta kaikessa ❤️

Alhainen folaatti

Tikvalla todettiin reilu viikko sitten alhaiset folaattiarvot. Viitearvot koiralla on 8-24ng/ml, ja Tikvalla tuo arvo oli vain 1.8ng/ml. Eli alhaalla oltiin jo.

Itselläni on vahva epäilys siitä, että alkuvuoden aikana kun Tikvalla on useita kertoja ollut vatsa todella löysällä, ei ole tarvittavat asiat päässeet imeytymään suolistosta elimistöön. Eli toisin sanottuna imeytymishäiriön aiheuttama alhainen folaatti. Olen jo jonkin aikaa, kenties sieltä vuoden vaihteesta lähtien, ihmetellyt Tikvan epänormaalisti toimivaa vatsaa (sillä kun ei kovin äkkiä vatsa mene sekaisin), lihasjäykkyyksiä, hermostuneisuutta ja kummallisia arkuuksiakin alkoi esiintyä. Siis lenkeillä, jotka täysin arkipäiväinen asia.

Kun alhainen folaatti todettiin, luin asiasta ja kyselin myös tekoälyltä asiaan liittyen. Ihmisillä ja koirilla voi olla samankaltaisia oireita mm. kilpirauhasen vajaatoiminnassa ja muissakin sairauksissa, mutta myös folaatin alhaisuus vaikuttaa samalla tavalla. Tikvalla esiintyi tosiaan löysää vatsaa, lihasjäykkyyttä, hermostuneisuutta ja arkuuksia. Luettuani tästä tajusin, että Tikvalla oli myös kovaa hilseilyä ja selkeää väsymystä.

Viikko foolihapon syöttämistä on nyt takana, ja alkaa näkyä jo jotain muutoksia parempaan. Tikva on pirteämpi, se leikkii kotona ja katse vaikuttaisi jotenkin eloisammalta. Ulkoillessa Tikva ei enää laahusta perässä, vaan kulkee jo edelläkin hyvin. Välillä toki täytyy edelleen kannustaa, ja jos jokin asia alkaa Tikvaa ahdistamaan, niin vielä se tuntuu aika helposti "valahtavan" sellaiseen moodiin missä se näkee kaikessa vain uhkaa ja mörköjä. Se on toki vähäisempää jo, mutta vielä sitä vähän on jäljellä. On ilo huomata myös se, että vatsa toimii paremmin ja Tikva ei näytä enää siltä, että sillä olisi jotenkin etova olo jatkuvasti. Tikvallahan lisäksi paino vain laski vähitellen alemmas, joten kokonaisuus alka oikeasti olla paljon parempi. Tikva ei siis sairaalloisen alipainoinen ole ollut, sen verran tarkka kuitenkin olen koirien voinnista, että hyvissä ajoin halusin tähän asiaan puuttua. Tikvan normaali paino saisi olla sen 18kg, ja oli alimmillaan 17.4kg, ei siis mitenkään vakava tilanne ollenkaan. Kuitenkin Tikvasta huomasi, ettei se voinut hyvin.

Onneksi meidän vakio-ell otti verikokeita, folaattiarvon lisäksi tarkistettiin B12 joka oli viitearvoissa, ja myös haiman vajaatoiminta tsekattiin jossa myös lukema viitearvoissa.

Ell suositteli Tikvalle hypoallergeenista nappulaa ruoaksi. Mutta koska olen Tikvalle kokeillut monenlaisia eri nappuloita, ja niistä on aina tullut vahva turvotus, en suosi etenkään ainoana ruokana Tikvalle nappulaa. Oli nappula sitten millä tahansa proteiinin lähteellä tai hiilarin lähteellä varustettu, on aina ollut sama tilanne turvotuksineen ja pahimmassa tapauksessa ihon kutinoiden kera. Eräs toinen ell sanoi minulle nähtyään muutoksen Tikvassa kun siirsin sen nappulalta raakaruoalle, että hän jatkaisi ehdottomasti raakaruokintaa, ja epäili että jokin teollinen aineosa on se, mikä Tikvalle aiheuttaa oireilut nappuloista. Ei nimittäin auttanut nappuloiden turvottamiset eikä nappuloiden pakastamiset ennen kippoon laittamista. Raakaruokinta se siis on, ja pienenä lisukkeena olen nyt laittanut Tikvalle Rocco-merkkistä hevosnappulaa, joka on siis hypoallergeeninen, mutta sisällöltään katsoin sen paremmaksi kuin esimerkiksi RC:n hypoallergeeninen nappula.

Tikva saa nyt ruoan mukana Foliren -foolihappolisää (400mg, 100tbl, hinta n.9,30e). Suosituksena elliltä oli eläinpuolelta Cobalin-valmiste (0,2mg foolihappoa per 1 kapseli, 60 kapselia pakkauksessa, hinta n.21,50e ja syöttömäärät alle 10kg koiralle 0,5 kapselia, 10-20kg koiralle 1 kapseli ja yli 20kg koiralle 2 kapselia päivässä). Säästöä siis ihmispuolelta ostettuna Foliren, jonka avulla folaattiarvot saa nousemaan nopeammin ja taukoa saa pidettyä välillä, koska on tärkeä muistaa myös folaatin liian korkeat arvot jotka myös aiheuttavat omanlaisiaan ongelmia.

Muistetaan, että koirat tarvitsevat monipuolisesti kaikenlaista pysyäkseen terveydeltään tasapainoisina. Ruokinta on tärkeä pitää monipuolisena, ja muistaa myös pitää ruoka-annokset koiralle sopivina. Meillä koirat pääsee hyvin myös vapaana liikkumaan ja muut treenit siihen lisäksi, joten koirien täytyy saada ruoasta myös ne tärkeät ravintoaineet aivoille, että ne jaksavat oppia ja ottaa vastaan uutta asiaa. Ihan niin kuin me ihmisetkin.

Joskus myöhemmin voin tehdä tekstin siitä, mitä Tikva ja Nessa saavat lihan lisäksi kippoihinsa!

Tikvan kohdalla on hienoa nähdä, miten foolihappo alkaa tehoamaan nopeasti, ja Tikva alkaa osoittaa normaalia omaa itseään ja hömpöttävää luonnettaan jälleen! Tikva oli jo hieman tosikko, mutta nyt alkaa höpsö luonne puskea esiin tuosta Siperiassa varttuneesta colliesta!

Mikäli haluat lukea hieman faktatietoa, tässä muutama linkki koskien foolihappoa/folaattia:

https://www.movet.fi/tutkimukset/folaatti-shp/

https://www.katiska.eu/koira/foolihappo/

https://www.puhti.fi/tietopaketit/folaatti/