Ensimmäisessä julkaisussa kirjoitin Tikvan alhaisista folaattitasoista. Alkuvuodesta folaattitaso oli sen 1.8, mutta nyt ollaan päästy jo viitearvoihin! Folaatti oli 7.3 kun se alkukesästä tarkistettiin, ja sen jälkeen olen vielä syöttänyt foolihappoa ja muutakin, mikä edesauttaa folaattitason pysymistä hyvänä.
1. Karvanlähtö, hoikistunut ja nuutunut Tikva / 2. Keväällä kunnon höttöturkki, vielä vähän ilme väsähtäneen näköinen, mutta jo parempi / 3. Syksyllä tilanne jo hyvä, turkki ei niin hirveä höttö, Tikvalla katse kirkastunut.
Turkin kunnossa huomaan eron. Se oli alkukesästä aikamoinen höttöhattara, ja nyt se on vähäsen parempilaatuinen. Vaikka ei siitä tietenkään saa enää muutenkaan mitenkään priimaa, mutta verraten aiempaan, on nyt parempi.
On ihana huomata, miten Tikva jaksaa taas touhuta, leikkiä ja rallittaa Nessan kanssa pitkin maita ja mantuja. Tikvan olemuksesta muutenkin huomaa, että sen on paljon parempi olla. Nyt ainakin tiedän, mikäli samanlainen oireilu alkaa, niin ehdottomasti foolihapot kehiin. Jatkuvana en sitä Tikvalle syötä, koska liiallinenkaan folaatin määrä ei ole hyväksi, ja se aiheuttaa sitten omat oireilunsa. Tässähän se mielenkiinto onkin, kun et pysty selkeästi ihan joka asiasta lukea koiran elimistön tilaa vain katselemalla koiraa ulkoisesti. Tosin, itse kuulun ainakin siihen kategoriaan koirien omistajia, jotka tarkastavat pikaisella silmäyksellä koiriensa ulosteet lenkkeillessä. Tällä voi saada myös informaatiota koiran sisällä tapahtuvista asioista.
Jollain tavalla ajattelen, että onnistuin kuitenkin huomaamaan sen, ettei Tikva ole kunnossa, ja pyysin meidän vakioeläinlääkäriä ottamaan verikokeet. Tuolla keinolla saatiin helposti selville, mikä Tikvalla on.
Useamman kerran on käynyt mielessä myös se, että mikäli ei oltaisi käyty säännöllisesti samalla eläinlääkärillä, ei tuollaisia oireiluja ehkä otettaisi tosissaan. Tietäisin jo suoraa parikin eläinlääkäriä muilta klinikoilta, jotka ehkä vähän kummastelisivat miksi ihmeessä tuon koiraa tutkittavaksi, kun koira näyttää heidän mielestään normaalilta. Mutta juuri siinä se onkin - he eivät tiedä ja tunne koiraa. Pidänkin tärkeänä sitä, että käytän koiria samalla eläinlääkärillä, jotta hän oppii tuntemaan koirat normaalitilanteessa, jolloin hän osaa jo koiran nähdessään erottaa sen, onko koira kunnossa vai ei.Vaikkakaan me ei (onneksi!) jouduta käymään eläinlääkärillä usein, niin voi olla ehkä aavistuksen hankalampaa tutullekin eläinlääkärille. Edesmenneen tiibetinspanielini kohdalla eläinlääkäri tiesi jo siinä, kun tulimme ovesta sisään, että koira ei ole kunnossa, kun kyseinen tipsu kävi neljän viikon välein hakemassa Librela-pistokset onnellisena. Kunnes tipsu sitten tallusteli vaisumpana eläinlääkärille, päätti ell ottaa verikokeet. Tulehdusarvot todella korkealla, suorilta määräys häkkilepoon ja vain todella lyhyet ulkoilut tarpeet tekemään. Tästäkin voisi oman tarinansa kertoa, mutta ehkä toisella kerralla.
Pointtina kuitenkin se, että on tärkeä kuulostella ja tarkkailla sitä omaa koiraansa - ja vaikka sitten kerran viikossa vilkaista, millaista se koiran uloste on. Suosittelen käymään tietyllä eläinlääkärillä aina kun mahdollista. Meidän ell tekee yksityisesti, ei minkään ketjun eikä kunnallisen eläinlääkinnän alla. Hän ei siten siis esimerkiksi tee päivystysvuoroja. Mutta silti hänelle on aina hyvä viedä koiria, hän kohtaa koirat hyvin ja antaa aina hyvät vaihtoehdot vaikkapa jonkin lääkityksen tai muun seurannan ja hoidon suhteen. Eläinlääkäri, joka ei kyni asiakkailtaan rahoja pois, vaan antaa asiakkaille mahdollisuuden valita.
Tikvan kohdalla, vaikka folaatti oli jo 7.3, hän ehdotteli kovasti paljon koirille tarkoitettuja tuotteita. Ystävällisesti kuitenkin kieltäydyin ja pysyin Tikvan kohdalla niissä, mitä sille jo syötin. Ja ne ovat kyllä toimineet yhtä hyvin.Tikvan olemuksesta näkee, että sen on hyvä olla, se ei ole tympääntynyt vaan hakee leluja ja leikkii tyytyväisenä Nessan kanssa - aina siihen asti kunnes Tikvan mielestä leikitään väärillä säännöillä, eli ei Tikvan omilla säännöillä! Silloinkin vain sitten lopettaa leikkimisen ja tulee useimmiten melkein syliin asti.
Haluaisin niin oppia ja lukea paljon enemmän koirien ruokinnasta ja niistä pienistäkin asioista, mitkä siinä on tärkeitä. Sairaanhoitajan ammatin opiskelu vain vie nyt sen verran paljon aikaa kaikelta omatoimiselta opiskelulta, että täytynee odottaa sopivampia aikoja. Folaatti on asia, mitä ei välttämättä hoksaa, ja sitten kun sitä pitäisi ruveta syöttämään ja haluaisi syöttää sitä luonnollisimmassa muodossa, täytyisi sen olla maksaa, nokkosta, parsakaalia, marjoja... Ja siinähän sitä sitten ollaankin pohtimassa, onko helpompi antaa se yksi pieni tabletti päivässä, kuin syöttää kaikkea tätä erikseen koiralle ruoan mukana. Jos vain omistaisin oman pienenkin tilan, haluaisin kasvattaa itse monenlaista, kuivattaa nokkoset, säilöä marjat jne, jotta voisin itselleni ja koirilleni ammentaa niistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti