Tikva tutkittiin ensin hyvin tarkasti: kaularangan taivutukset, jalkojen tuntoaistipuutokset, kävely katsottiin tarkkaan liikkeessä useamman kerran edestakaisin, koiran reaktiot yhtä jalkaa nostaen ja sitten ristikkäisiä jalkoja nostaen, ja myös sivuttaisliikkeessä aina saman puolen jalkoja nostaen, refleksivasaralla kopautukset, kipureaktiot, liikeradat jaloissa, koiran kasvojen tuntoreaktiot sekä ns. väistämisreaktiot, selkärangan painelut ja venytykset, ja varmaan vielä jotain muutakin.
Minulta kyseltiin paljon, aiemmista Tikvan sairasteluista juteltiin ja siitä, miten tämä kaikki alkoi ja millainen tilanne oli tämän alkaessa - onneksi olin ottanut ne alkuvaiheen tilanteet videolle, koska niistä eläinlääkäri sai tosi paljon tietoa!
Vaikka olin pyytänyt Seinäjoen Evidensiaa lähettämään esitiedot Tikvasta Viikkiin, ja he lupasivat sen tehdä, niin niitä ei oltu sinne koskaan lähetetty. Onneksi sähköpostissani oli tallella käyntiteksti päivystyskäynniltä, sain näytettyä sen eläinlääkärille.
Kaikkien näiden tutkimusten ja keskusteluiden jälkeen pohdittiin, mitä tehdään. Eläinlääkäri kävi hakemassa anestesialääkärin paikalle, ja siinä odotellessa huomasin, että kun Tikvalle oli ensin tehty nämä kaikki tutkimukset, sen oikea takajalka hidastui selkeästi, ja käännökset olivat oudon näköisiä. Tämän kerroin eläinlääkärille hänen tultua takaisin, ja se vahvisti hänelle, että magneettikuvaus olisi hyvä tehdä.
Niinpä Tikva laitettiin päiväunille, ja he ottivat paljon verikokeita ja laittoivat Tikvan magneettitutkimukseen. Anestesian alkuvaiheessa oli Tikvalla tullut takykardinen rytmihäiriö, ja olivat soittaneet anestesialääkärin jo paikalle takaisin. Tuo rytmihäiriö oli kuitenkin loppunut ennen anestesialääkärin saapumista, eikä se ollut enää uusiutunut koko anestesian aikana. Anestesia kesti n.1,5h kokonaisuudessaan.
Tikvalta oli saatu kuvattua lähes koko selkä. Häntää ei kuvattu, se ei liity hermotukseltaan takajalkojen heikkouteen, ja niskasta päähän asti oli jätetty kuvaamatta, koska rintarangasta lähtee hermotukset takajalkoihin. Kuvat olivat selkeät ja onnistuneet. Käytiin ne läpi eläinlääkärin kanssa, joka kertoi ylimääräisen lannenikaman olevan siisti, mitään välilevypullistumaa tai välilevytyrää ei ole eikä ole ollut (siitä näkyisi jälki), rappeumaa on jo alkanut kertyä selkärankaan, mutta tilanne vielä rauhallinen sen suhteen (eikä aiheuta sitä mitä Tikvalla alkuvaiheessa oli). Tarkoituksena oli tosiaan selvittää syy äkilliselle takajalkojen heikkoudelle, mutta selkeää vastausta ei tullut. Vahvimmat epäilyt tällä hetkellä ovat joko selkäytimen infarkti, josta ei jää jälkeä minkä voisi magneettikuvassa näin 4 viikon jälkeen todeta, tai sitten osasyyllisenä tähän kaikkeen voi olla kilpirauhasen ongelmat. Nämä molemmat voivat myös olla samaan aikaan. Tikvan verikokeista saatiin vielä otettua kilpirauhaseen liittyvät näytteet, joskin käytössä oleva Gabapentin-lääkitys voi vaikeuttaa tulosten tulkitsemista. Ensi viikolla varmistuu näiden näytteiden tulokset, ja Viikistä luvattiin palata asiaan joko puhelimitse tai viestitse eläinlääkärin toimesta.
Myös Tikvan "roikkuva nahka" magneettikuvattiin, ja siinä ei ole mitään poikkeavaa - helpotus sekin! Tämä voisi myös liittyä vahvasti siihen kilpirauhasen vajaatoimintaan, mitä Tikvalla 2 vuotta sitten epäiltiinkin.
Joka tapauksessa nyt saadaan Tikvan kohdalla ajaa Gabapentin alas vähitellen, ensi viikolla sunnuntaina viimeinen tabletti. Liikunnan lisäämistä suositeltiin myös tässä vaiheessa, koska selkeää estettä liikkumiselle ei ole. Tässä samalla tarkkailen liikkumista, Tikvan jaksamista ja myös Gabapentinin lopettelun vaikutuksia. Reseptit kirjoitettiin vielä jatkoon, koska jos Tikva alkaakin vaikuttaa kipeämmältä ilman Gabapentiniä, saan ohjeistuksen mukaan jatkaa sitä ja nostaa annosta. Tikvalle määrättiin vähän liian pieni määrä Gabapentiniä Evidensiasta, se on ollut siis liian vähäinen määrä ja nyt se laskettiin selkeästi painon mukaan oikeaksi. Metacamia kirjoitettiin myös varmuuden vuoksi resepti.
Tikvasta pidettiin hyvää huolta Viikissä, ja ainut isoin ja selkein asia mitä magneettikuvasta löytyi, oli tuloillaan oleva uloste... Naurahdinkin, että no, sillä ulosteella oli hintaa melkein 1600e!
Vaikka täyttä selkeyttä ei vielä tullut, niin toiminta Viikissä oli aivan käsittämättömän hyvää. Kaikki olivat äärettömän ystävällisiä, niin koiraa kuin omistajaakin kohtaan. Kaikki asiat kerrottiin tarkasti ja selkeästi, ja he huolehtivat siitä, että Tikva on ensin pystynyt pissalle ja kakalle sekä syömään, ennen kuin kotiuttavat sen. Oli siis turvallinen mieli lähteä ajamaan Tikvan kanssa kotiin, kun ei tarvinnut murehtia sen vointia kotimatkalla.
Nyt sitten lähetän kaikki tiedot tuosta käynnistä eläinfysioterapeutille, joka todennäköisesti myös sanoo, että nyt vain turvallisesti ja vähitellen lisäämään liikunnan määrää ja pikkuhiljaa palautellaan Tikvaa normaaliin arkeen.
Tästä lähin, koska Tikvan selässä on jo rappeumaa, kiellän koirilta painileikit joissa Nessa tai kuka tahansa muu koira yrittäisi hyppiä selän päälle. Selän rappeuma on kuitenkin etenevä asia, ja jossain vaiheessa se tulee jäykistämään Tikvan selkää, liikettä ja saattaa myös tehdä samankaltaisia oireita kuin tämä takapään selkeä heikkous teki. Kipureaktioita Tikvasta ei saatu, vasta kun pihdeillä nipistettiin Tikvan varpaiden välistä, tuli reaktio. Tikva joko kestää paljon, tai sitten se ei vain pysty sitä ilmaisemaan jostain syystä. Mutta kyllä se kivun tuntee, koska pihdeillä sitä kuitenkin nipistettiin.
Nyt on Tikva aika hyvin toipunut eilisestä anestesiasta ja on oma itsensä. Jatketaan kuitenkin jumppajuttujakin, koska ei niistä haittaakaan ole! Odotellaan ensi viikolle labratulokset, ja sitten tiedän milloin voin varailla täällä päin sisätautieläinlääkärille aikaa, että kontrolloidaan ainakin kilppariarvot ja katsotaan koiran kokonaisvointia sen kilpparin vajaatoiminnan mahdollisuuden vuoksi, koska kilppariarvot eivät aina edes näytä huonolta, vaikka koiralla sen kanssa ongelmaa olisikin.
Iso suositus Viikille, jos eläimestä tarvitsee tutkia jotain mitä ei välttämättä "tavallisilla" klinikoilla osata! Asiakaspalvelu oli todella hyvää, eläimen kohtelu ihailtavaa, ja se tietotaidon määrä ja laatu aivan ensiluokkaista. Mitään ei jätetty katsomatta, ja Tikvallakin mietittiin, että mikäli lääketieteellisesti on tarve, otetaan myös selkäydinnestenäyte. Sitä ei onneksi tarvinnut, koska riskinsä siinäkin. Viikissä kuitenkin rutiinijuttuja sellaiset.
